Puheenjohtajalta
Kalenoissa vietettiin Auringon syntymäpäiviä
Ilomantsin kantelekesä 2009
Kansainvälinen kantele helskyy Montrealissakin
Mistä tanssimme tulevat
Vaihto-oppilaana Viljandimaalla
Aktivoi aivosi musiikilla
Laukkoskella äänittämässä
Picasso - syksyn merkkitapaus
Syksyn kulttuurisatoa
Riikkari vietti juhlavuotta
Sanottua
Vuoden varrelta
Godoku ja muita tehtäviä
Vauhdikas vuosi 2009 on lopuillaan. Olemme koonneet jälleen tähän käsissä olevaan Vilkkuun Laukkosken nuorisoseuran vuoden 2009 toimintaa ja tärkeimpiä tapahtumia. Perustoimintamme on ollut aktiivista: syksyn ja kevään aikana on nuorisoseurassa toiminut muksukerho (alle kouluikäisten musiikki-, leikki- ja liikuntakerho), kaksi tanhuryhmää, neljä kanteleryhmää, aikuisten salsa/lattaritanssiryhmä sekä lauluryhmä Riikkari, joka vietti tänä vuonna 25-vuotisjuhlaansa. Keväällä juhlittiin Riikkaria mm. lauluiltamien muodossa. Ohjelma iltamissa oli hieno niin Riikkarin kuin myös vierailevien tähtien esittämänä. Tästä Vilkusta löydät kuvia ja kertomuksia vuoden muistakin tapahtumista sekä ajankohtaista asiaa kulttuurin tiimoilta.
Vilkku on nuorisoseuran sähköinen nettilehti, jota on julkaistu vuodesta 2004 lähtien. Vaikka Vilkun muoto on sähköinen, olemme aina printanneet sitä paperiseen muotoon, sillä vieläkin ihmiset haluavat lukea lehdet paperisina, sivuja käännellen. Siispä iloisia lukuhetkiä Vilkun 2009 parissa. Toivotan lukijoille sekä kaikille nuorisoseuralaisille hyvää joulua ja uutta vuotta 2010, jolloin vietämme Laukkosken nuorisoseuran 105-vuotisjuhlavuotta.
Mari Knuuttila
Laukkosken nuorisoseuran puheenjohtaja
Laukkosken nuorisoseurasta osallistui 9 lasta ja nuorta Lasten Kalenat -tapahtumaan Lappeenrannassa kesäkuun alussa.
Vietimme Kimpisen koulun luokkamajoituksessa kolme yötä. Mukana oli muutama ensikertalainen sekä isojen tyttöjen ryhmä, joille matka oli jo varsin mones.
Vaikka säät Lappeenrannassa olivat tosi surkeat, se ei onneksi onnistunut
pilaamaan tapahtuman tunnelmaa, sillä ulkotilaisuudet pystyttiin järjestämään
sisätiloissa.
Tämänvuotisissa Lasten Kalenoissa teemana oli avaruus ja Kalenoiden
pääjuhlassa vietettiinkin Auringon syntymäpäiviä. Esityksen
toteuttajina oli yhteensä 650 tapahtumaan osallistunutta tanssin, teatterin
ja sirkuksen nuorta harrastajaa. Auringon syntymäpäiville osallistuivat
kaikki avaruuden planeetat ja pääjuhlan nimeksi olikin valittu "tähtipölyä
ja avaruusromua". Tämänvuotiseen juhlaan oli myös tehty
ohjaajien tanssi "avaruusromua". Pääjuhlan lopuksi kaikki
esiintyjät riehaantuivat Universaaliin karnevaalitanssiin, jota oli harjoiteltu
yhdessä illanvietoissa, avajaisissa ja muissa tapahtumissa. Nuoret esiintyjät
esittivät Kukot ja perunat -ohjelman, joka kuvasti maan eli Telluksen toimintaa.
Sini tiivistää kokemuksensa isojen tyttöjen esityksestä
ja muista olennaisista olosuhteista näin:
Osallistuimme tapahtuman pääjuhlaan, jonka teemana
oli Auringon syntymäpäivät. Esitimme muiden tyttöryhmien
kanssa tanssin Saturnuksen renkaina, hula-hula-vanteiden ja ympärillemme
kiedotun oranssin lahjanarun hankaloittaessa tehtävää.
Sää ei ollut paras mahdollinen, vettä tuli lähes
taukoamatta aina sunnuntaihin asti jolloin olikin jo aika lähteä kotiin.
Majoituimme Kimpisen koululle, neljänteen kerrokseen ja saimme hieman liikuntaa
kun kuljimme edestakaisin portaita, joita esimerkiksi vessaan oli 98. Jalat
kiittivät tästä kramppikohtauksella kesken pääjuhlaa.
Saimme myös harjoitella suunnistusta, kun kuljimme kaupungilla nenä kiinni kartassa. Vaikein kohde löytää taisi olla urheilutalo, jota etsimme puoli tuntia karttaa käsissämme pyöritellen ja arvellen missäköhän mahdamme nyt olla. Lopulta löysimme perille, olimme lähestulkoon kiertäneet kehää rakennuksen ympärillä.
Kalenoissa oli myös monenlaisia työpajoja. Isot tytöt
näyttelivät marsilaisessa katuteatterissa, kun nuoremmat osallistuivat
Afroditen askartelupajaan, jossa huovutettiin mm. avaimenperä. Yhteistä
ohjelmaa oli paljon: torstain ja perjantain illanvietoissa tanssittiin ja leikittiin
yhdessä erilaisia leikkejä harjoittelun lomassa.
Lauantai-illan kohokohta oli disko urheiluhallissa. Järjestetyn ohjelman
lisäksi aikaa jäi myös kortin pelaamiseen ja muuhun yhdessäoloon
ryhmäläistemme kanssa.
Iso kiitos huoltajana toimineelle Kallelle! Mukavaa, että olit mukana! Kiitos myös muille retkellä mukana olleille eli Kialle, Tarulle, Fannylle, Sinille, Jasminille, Jannalle, Emmille, Gretalle ja Matleenalle!
Mari Knuuttila, Sini Kauno
Ilomantsin kesäkuisella kanteleleirillä on yli kymmenen vuoden ajan ollut Laukkoskelta osallistujia joka vuosi, niin nytkin.
Tällä kertaa joukkueemme vahvuus oli kolme henkilöä. Tämänvuotisella leirillä ei satanut lunta kuten viime vuonna, mutta helteestä ei myöskään voinut puhua. No, ne jotka tulivat Ilomantsiin suoraan Lappeenrannan Kalenoista, eivät huomanneet mitään varsinaista ilmastonmuutosta siirtyessään kolmisensataa kilometriä pohjoiseen.
Kantelekesään kuuluu soittoleirin lisäksi kanteleiden ja rumpujen rakennuskurssi, jotka molemmat toimivat samassa koulukeskuksessa. Kurssit kestävät viikon. Kurssitarjonnan erikoisinta antia tänä vuonna oli bulgarialaisen laulun ja tanssin kurssi, jonka vetäjä Emmi oli juuri koko kevään oleskellut Bulgariassa ja kokenut jo monet kyläjuhlat ja tutustunut niissä yhä elävään musiikki- ja tanssiperinteeseen.
Kanteletuntien lisäksi Ilomantsissa voi aina osallistua myös kansanlaulukurssiin tai jouhikkoryhmään. Kanteleita voi lainata järjestäjiltä, joten uuden soittimen, esimerkiksi ison kanteleen, opiskelun voi hyvin aloittaa leirillä, vaikkei olisi koskaan sitä ennen kokeillut.
Moni perhe järjestää leirille osallistumisensa
siten, että lapsi osallistuu soittoleiriin ja isä tai äiti soitinrakennuskurssiin.
Ruokailut, hupi-ilta ja konsertit ovat yhteisiä. Tarvittaessa asuntolaan
voi myös majoittua perheittäin.
Marja-Leena Taras on moninkertainen Ilomantsin-kävijä. Marja-Leenan viisi vuotta sitten USA:n Mainessa alkanut soittoharrastus on johtanut monipuolisen, ahkerasti esiintyvän kanteleyhtyeen syntymiseen myös Kanadan puolelle Montrealiin.
Marja-Leenalla on jälleen matkalaukku pullollaan nuotteja,
kun hän leirin ja Suomen-loman jälkeen palaa kotiinsa Montrealiin.
"Joka kerta kun tulen leirille ostan monet nuotit ja aina niistä löytyy
mitä voin käyttää."
Tässä Quebecin suurimmassa, 3,5 miljoonan asukkaan kaupungissa toimii
Marja-Leenan vetämä kanteleryhmä Montreal Kantele Ensemble neljättä
vuotta. Ryhmä soittaa monenkokoisia kanteleita sekä myös laulaa.
Suomalaista sukutaustaa löytyy useimmilta ryhmän jäseniltä,
mutta ei kaikilta. Soittajista kolme on syntynyt Suomessa, kuten Marja-Leena
itsekin (kotoisin Lappeenrannasta, mutta syntynyt Pieksämäellä
kun äiti oli evakossa).
Kanteleopinnot Marja-Leena aloitti Maine Kantele Instituten leirillä
2004 USA:n Mainessa. "Opettajina leirillä olivat tuolloin Vilma Timonen,
Eva Alkula, Topi Korhonen (pelimannikurssi) ja kantelerakennuksessa Erkki Okkonen",
muistelee Marja-Leena. "Leirin päättyessä pyysin Erkki Okkosta
rakentamaan minulle 11-kielisen, jonka jälkeen kantele pysyi aina käsissäni.
"
"Montreal Kantele Ensemble perustettiin maaliskuussa 2006,
meitä oli silloin 3 jäsentä. Erkki rakensi meille kaksi 15-kielistä
kanteletta lisää. Järjestin Maine Kanteles -ryhmän tulemaan
meille konsertoimaan sinä keväänä. He pitivät mahtavan
konsertin ja sinä samana päivänä workshopin meille kanteleesta
kiinnostuneille. Siihen 3 tunnin workshoppiin tuli 14 osallistujaa, muutama
ihan Ottawasta saakka, 200 kilometrin päästä.
Tämän konsertin jälkeen saimme 2 jäsentä lisää
meidän ryhmään ja nyt olimme 5.
Kuukauden päästä jo esiinnyimme äitienpäivänä
suomalaisella kirkolla. Siirtolaisilla täällä Montrealissa kantele
on hyvin suuressa arvossa ja meidät otettiin vastaan suurella ilolla. Montrealissa
on ollut yksi kanteleen soittaja, Martta Heikkilä, mutta hän ei soita
enää korkean ikänsä tähden. Kohta saimme kuudennen
jäsenen ryhmään.
Soittokeikalla Helen (takana), Marja-Leena, Paul, Silvia, Michael, Ismo ja
Pirkko
Meille tuli esiintymismahdollisuuksia useasti vaikka soittokyvyt olivat vähässä.
Ne olivat enimmäkseen suomalaisella kirkolla, johon kirkon lisäksi
kuuluu Suomi-Seura, Canadian Friends of Finland, Aseveljet, Suomi-koulu. Suurin
kunnia silloin alussa oli kun soitimme ja lauloimme joulujuhlassa ICAO:lla (International
Civil Aviation Organization)."
Sitten lähdit taas leirille …
Vuonna 2007 lähdin ensimmäistä kertaa hakemaan lisää
kanteleoppia Suomesta, Ilomantsin leiriltä. Maine Kanteles ehdottivat tätä
leiriä. Tämä onkin monipuolinen leiri. Innostuin täydesti
ja olen palannut joka vuosi sen jälkeen. Saan perusteellisen opin siellä
ja tuon sitä oppia meidän ryhmälle. Sinä vuotena aloitin
konserttikanteleen opiskelun.
Nyttemmin mieheni Paul on myös osallistunut leirille, tänä vuonna
hän soitteli 15(11+4)-kielistä ja 5-kielistä sekä rumpua
ja laulua. Hän myös rakensi 5-kielisen leirillä.
Millaisissa tilaisuuksissa esiinnytte nykyisin?
Soitimme Kanadan suomalaisten kauppakamarin joulujuhlassa, saksalaisella ja
englantilaisella kirkolla, vanhainkodissa, itsenäisyysjuhlassa, Kalevala-juhlassa,
Suomi-seuran kansanlaulutuokiossa, kirkollisissa tilaisuuksissa ... Montrealin
lisäksi olemme soittaneet Ottawassa, Maxvillessa, Sudburyssa ja Thunder
Bayssa ... kaikki Ontariossa.
Nyt valmistelemme muutamaa uutta kappaletta Suomen itsenäisyyspäivää
varten. Sen lisäksi lupasimme soittaa konsertin englantilaisessa luterilaisessa
kirkossa heidän kahvitilaisuudessaan.
Martti Pokelan Kellopolkkaa soittamassa Helen, Paul, Michael ja Marja-Leena
Meidän ryhmä harjottelee viikoittain ja olemme paljon oppineet näinä
vuosina. Esiintymisiä on paljon. Aina kun on tilaisuus, me mainostamme
kanteletta niille jotka eivät ole koskaan siitä kuulleet. Kun MKI
piti 2008 uudestaan leirin 4 vuoden jälkeen, meidän koko ryhmä
osallistui siihen. Meitä on nyt seitsemän.
Sähkökanteleryhmän esitys tämän vuoden Ilomantsin
loppukonsertissa oli mainio. Teillä kaikilla oli hienot rokkisoolot. Jokohan
Montrealissa on tulevana talvena sähkökanteleryhmä?
Hm - ei ole vielä aloitettu sähkökanteleryhmää ...
Jotain uutta kuitenkin taas on: tänä vuonna meidän ryhmään
tuli 36-kielinen kotikantele.
Mikä jäi mieleen tämänkertaiselta leiriltä?
Mielestäni mukavin leirielämys Ilomantsissa on ikähaitari. Meitä
on pienistä alkaen harmaahapsuihin saakka ja kaikki olemme samaa siinä
kanteleinnostuksessa. On niin mukavaa nähdä niitä samoja nuoria
vuosittain ja huomata kuinka he kehittyvät ... ihmisinä ja soittajina.
Leiri 2009 - mikä jäi eniten mieleen oli se että kuinka monta
oppituntia olin ottanut. Juoksin luokkien väliä joskus monen kanteleen
kanssa ... mutta kyllä opin paljon!
Juuri ennen lehtemme ilmestymistä tuli Marja-Leenalta viesti:
Sain juuri pystyyn lasten kanteleryhmän. Jokaisella on oma 5-kielinen kantele.
4 lasta ja iät 6:sta 10:een. Ihanaa!
Onnittelut! Uusia leirikavereita tiedossa!
Paul kainalossaan Tomoko ja Chifuyu
osa II
Suomalaisten kansantanssien tärkein yhteinen piirre on, että
ne ovat luonteeltaan seurustelu- tai seremoniatansseja.
Seurustelutanssien luonteeseen kuuluu, että niihin voivat osallistua ainakin
tietyn harjoittelun jälkeen ketkä tahansa. Suomalainen tanssiperinne
on poikkeuksellisen rikas ja monipuolinen. Tämä näyttäytyy
niin tanssihistoriassa kuin kuvioiden, vuorojen, askelikkojen osalta. Suomalaisten
kansantanssien lähdetietoja on vähän. Esimerkiksi eräiden
lähteiden mukaan 1700-luvun loppupuolella savolaisille ja karjalaisille
oli tanssi lähes kokonaan outo asia.
Vanhinta tanssimuotoa Suomessa edustaa laulutanssi. Keskiaikainen Ranskasta
Eurooppaan levinnyt laulutanssi tunnettiin Skandinaviassa jo 1200-luvulla. Laulutanssissa
kuljettiin ketjussa tai piirissä esilaulajan johdolla balladeja tai muita
lyyrisiä lauluja laulaen. Inkeristä ja Karjalan kannakselta on kerätty
paljon tietoja tanssin ja liikehdinnän liittymisestä runonlauluun.
Erityisesti nämä olivat naisten ja tyttöjen esittämiä
ja ne olivat vapaamuotoisia ja tanssitavat eivät olleet kiinteästi
sidottuja toisiinsa. Esimerkiksi inkeriläinen laulutanssi liittynee osittain
slaavilaiseen perinteeseen ja mm. Vienan Karjalasta löytyy kalevalaishenkisiä
laulutansseja, joissa laulut ovat venäjäksi.
Vironveräjää tanssimassa. Valok. E. Mäkinen 1938.
Laulutanssien seuraajina voidaan pitää myös piirileikkejä,
joita leikittiin maanlaajuisesti 1800-luvulta aina tähän päivään
asti. Piirileikkien säestyksenä laulettiin piiri- ja rekilauluja,
joita oli omaksuttu Suomessa lännestä tulleena jo 1600-luvulta lähtien.
Piirileikkien leikkimistavat olivat varsin yksinkertaisia, lähinnä
pyörintää pareittain tai piirissä ja parinvaihtoja. Säestystä
ei ollut aina saatavilla, joten piirileikkejä mentiin laulun säestyksellä.
Ranskalaisen kansantanssin pohjalta kehitelty hienostunut hovitanssi
menuetti levisi Ranskasta Skandinaviaan 1700-luvulla.
Menuetti tunnettiin Suomessa erityisesti säätyläisten keskuudessa,
mutta se levisi myös kansan pariin. Suomenruotsalaisten keskuudessa menuetti
oli yleisempää ja sen suosio on säilynyt tähän päivään
asti.
Saman ajan tansseja on puolalaista alkuperää oleva
polska, joka säilytti menuettia paremmin asemansa uusien muotitanssien
rinnalla muuntautumiskykynsä ja monipuolisuutensa ansiosta. Polskaa käytettiin
seremoniatanssina etenkin Pohjanmaalla.
Polskaa Honkolan häissä Kuortaneella 1876.
Kontratanssit ovat lähtöisin Englannista ja ne levisivät 1600-luvulla Ranskaan, jossa ne nopeasti saivat muotitanssien aseman. Kontratanssien varhaisinta vaihetta edustavat solatanssit, joissa yksi pari tanssii kerrallaan ja siirtyy kuviossa toiseen paikkaan, yleensä rivin päästä toiseen päähään. Tanssit sisälsivät mm. kyynärkoukkupyörintöjä, laukkaa solan läpi ja rivivastuita. Näitä englantilaistansseiksikin nimitettyjen tansseja tunnetaan Suomessa vain parikymmentä, kuten lintunen ja valmari (vedä verkaa).
Ranskassa kontratansseja alettiin tanssia neliössä ja tästä syystä näitä tansseja alettiin kutsua katrilleiksi (quadrille). Katrillien tunnusomaisia piirteitä, usein toistuvia rakenneosia, olivat vastuut, läpikäynnit, parivaihdot, karkelot, kättelyt ja piirit. Katrillit olivat yleensä monivuoroisia tansseja ja usein jokaisessa vuorossa kertautui tietty osa samanlaisena. Suomessa neliömuodosta tuli hyvin suosittu, jopa niin suosittu, että se on tavallisin kuvio meidän kansantansseissamme. Katrillit tunnettiin koko maassa, mutta erityisesti Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja Hämeessä. Uudenmaan ja Itä-Hämeen fyyrkantit sekä Etelä-Karjalan saput ovat myös katrillityyppisiä tansseja.
Laatokankarjalaiset ristikontrat ja maanitukset
ovat vilkkaampia ja vauhdikkaampia katrilleja ja ne sisältävät
myös slaavilaisperäisiä aineksia, kuten improvisoituja sooloja,
joita ei muualla Suomessa tavata. Neliötansseja Suomessa tunnetaan yli
toista sataa. Pitkien monivuoroisten katrillien ohella on myös joukko lyhyitä,
kaksi- tai kolmivuoroisia neliötansseja, jotka ovat typistyksiä pitkistä
katrilleista. Tyypillisiä pieniä neliötansseja ovat kahvipannu
ja vallanpujari. Kontratansseihin kuuluvat myös erilaiset enkeliskat,
jotka todennäköisesti on omaksuttu kansanomaisina tansseina, usein
merimiesten välityksellä.
Tanssimestari Öberg antaa tanssitunteja Karlsbergin sota-akatemian oppilaille.
Piirros 1800-luvun alusta.
Ranskasta lähtöisin oleva purpuri on yksi näyttävimmistä suomalaisen kansanomaisen tanssiperinteen edustajista. Purpurissa yhdisteltiin pieniä kontratansseja laajemmiksi kokonaisuuksiksi. 1800-luvun alussa purpureja tanssivat säätyläiset, mutta ne omaksuttiin nopeasti kansan keskuuteen ja ne sisälsivät aineksia hyvin monenlaisista tansseista. Purpurit alkavat ja päättyvät yleensä poloneesin tapaiseen marssiin ja vuoroina on mm. polskia, masurkkoja ja katrilleja. Purpurit tunnettiin kautta maan, mutta Länsi-Suomessa ne olivat pidempiä ja vuorot vähenivät itään päin mentäessä. Purpurit saivat Pohjanmaalla häiden seremoniatanssin aseman.
Kuvio- ja ryhmätanssit jäivät vähitellen pois 1800-luvun lopulla ja niiden paikan valtasivat uudet paritanssit. Vanhin näistä on saksalaisperäinen valssi, josta ensimmäiset merkinnät ovat jo vuodelta 1800 ja tällöin se oli säätyläisten tanssi. 1840-luvulla valssi yleistyi kansanomaisena tanssina.
Suomessa säätyläiset tanssivat polkkaa jo 1840-luvulla. Kansan
pariin se yleistyi parikymmentä vuotta myöhemmin. August Mannerheimin
akvarelli naamiaisista Bromarvissa 1845.
Böömiläinen kansantanssi, polkka, tuli 1840-luvulla muotitanssiksi
Pariisissa, josta se levisi nopeasti koko Eurooppaan ja Amerikkaan. Suomessa
polkkaa tanssittiin 1860-luvulta lähtien ja se tuli erittäin suosituksi.
Tämän seurauksena syntyi lukemattomia 2-vuoroisia polkkaan perustuvia
tanhuja. Polkan askeleita liitettiin myös vanhempiin kontratansseihin ja
katrilleihin. Noin neljäsosa suomalaisista tanhuista sisältää
polkkaa.
Alkuaan monivuoroinen puolalainen kuviotanssi, masurkka, opittiin Suomeen
yksivuoroisena paritanssina. Jenkka, jota kutsuttiin myös saksanpolkaksi,
tuli vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla Saksasta. Sen alkuperä on osittain
englantilaisessa kontratanssiperinteessä, johon viittaa sen saksalainen
nimikin "skotlantilainen".
Yhteenvetona voidaan sanoa, että tanssit ovat muoti-ilmiöitä,
jotka tulevat ja menevät useimmiten hyvin nopeasti. Esi-isillämme
on varmasti ollut sellaisia tansseja, joista ei ole säilynyt mitään
tietoja meidän sukupolvillemme. Kaikki tanssit ovat olleet kerran uusia,
moderneja muotitansseja, jotka ovat kuolleet tai jääneet elämään
tanssiperinteeseemme.
Suomalaiset kansantanssit ja niiden muodot ovat tulleet pääosin Euroopasta,
mutta esim. Kalevalastakin tuttu kaiken toistaminen on hyvinkin tyypillinen
piirre tansseissamme. Muualta tulleet tanssit ovat muotoutuneet kansan keskuudessa
suomalaiseksi tanssiperinteeksi.
Koonnut: Mari Knuuttila
Lähde: Tanhuvakka - Suuri suomalainen kansantanssikirja (toim. Pirkko-Liisa
ja Esko Rausmaa). Kuvat: Kansanmusiikki (Suomen musiikin historia)
Sarjan osa I kertoo suistamolaisista tanssitavoista. Osa on julkaistu Vilkussa
1/2006.
Brelon soittajat ovat nykyään opiskelemassa kuka missäkin. Kauimmaksi on tänä syksynä singahtanut Eeva-Kaisa, jonka löysimme Viron Viljandimaalta.
Mitä teet täällä?
Vietän täällä syyslukukauden, joka kestää tammikuuhun.
Kyseessä on vaihto-oppilaskausi, joka täydentää Keski-Pohjanmaan
ammattikorkeakoulussa tekeillä olevia kansanmusiikkiopintojani. Viljandi
on 20 000 asukkaan kaupunki eteläisessä Virossa, noin kahden tunnin
matkan päässä Tallinnasta.
Olisitko mieluummin asettunut isoon kaupunkiin, kuten Tallinnaan tai Tarttoon?
Täällä olen tällä hetkellä ainoa vaihto-oppilas.
Tarton yliopiston muut tieteenalat toimivat Tartossa, täällä
on nimenomaan Viljandin kulttuuriakatemia. Tartossa näkisin muita vaihto-oppilaita,
mutta onhan täälläkin kavereita. Kaupungin pienuus sinänsä
ei haittaa. Pienessä kaupungissa pääsee paremmin tutustumaan
paikkakunnalla asuviin ja virolaiseen elämänmenoon.
Mitä opiskelet tänä syksynä?
Virolaisia kanteleita: 6-kielistä ja kahta erilaista isompaa rahvakannelta.
Toinen on tikkukanteletta muistuttava Vassili Sepän kantele, jossa melodiakielet
ovat tuplana kuten mandoliinissa (paitsi oktaavierolla) ja yksittäisten
bassokielten tilalla on sointubassot. Sitä soitetaan plektralla. Toista
rahvakannelta soitan pitkältä sivulta. Siinä on myös sointubassot,
joita soitetaan vasemmalla kädellä. Bändissä soitan suomalaisia
kanteleita: tikkukanteletta ja koneistokanteletta.
Muita soittimiani ovat viulu ja virolainen säkkipilli (torupill).
Se perinne on vanhaa: Viroon tuli säkkipilli jo ennen viulua. Niinpä
esimerkiksi Lapajalan valssi soitetaan tasapaksusti viulullakin, koska sillä
matkitaan säkkipilliä.
Poseeraamassa hiiukanteleen kanssa (virolainen 4-kielinen jouhikko). Taustalla
kansanmusiikkikeskus.
Luentoja on muun muassa suomalais-ugrilaisesta folkloresta, Orff-pedagogiikasta ja Viron kansanmusiikin historiasta. Meillä on kaksi bändiä sekä improvisaatioryhmä ja Pillikoor eli soitinkuoro. Se on ryhmä, jossa opiskelijat opettavat toisilleen perinnesävelmiä.
Mikä yllätti?
Kadulla se miten jokainen autoilija noudattaa lakia ja väistää
suojatiellä kulkijoita. Jos seisoo suojatien kohdalla jalkakäytävällä,
niin auto pysähtyy ja jää odottamaan. - Ruokakaupassa se, että
rahat laitetaan aina vadille samoin kuin vaihtoraha. - Koulussa se, että
kaikki ovat aina ajoissa tunneilla, istuvat paikoillaan ainakin 5 minuuttia
ennen tunnin alkua - toisin kuin Kokkolassa. - Sitten myös jotkut sanonnat:
Kõik! (Eli kaikki.) Tarjoilija kysyy tilauksen saatuaan: Kõik?
Opettaja puhuu asiansa luennolla ja sanoo lopuksi yhtäkkiä: Kõik.
Linnaa rakennettiin 1200-luvulta 1400-luvulle saakka.
Mikä jää mieleen?
Se että on aikaa. On aikaa rauhassa soitella ja elellä, olla, käydä
koulussa …
Savuntuoksu kaduilla… Täällä on puulämmitys hyvin monissa
taloissa. Kun joskus tulee lunta, saa ihailla postikorttimaisemia: järven
takana olevat metsät, rinne täynnä taloja, tupruavat savut …
Täällä on myös hienot keskiaikaisen ritarilinnan rauniot.
Kansanmusiikin erot?
Täällä ollaan tarkkoja perinnetyyliasioissa. Mutta kun on nyt
soittanut vanhoja kantelekappaleita perinteisellä tyylillä, on oppinut
itsekin pitämään niistä sellaisenaan. Suomessa on trendi,
että sovelletaan paljon, tehdään paljon omaa ja sekoitetaan musiikinlajeja.
Toki täällä on myös sovittavia ja omaa tekeviä yhtyeitä.
Miten kieli sujuu?
Se on tarttunut melko hyvin korvaan lyhyestä ajasta huolimatta. Pystyy
keskustelemaan monista aiheista ja esimerkiksi työskentelemään
bändissä. Ymmärtää lehtiä, TV:tä ja enimmäkseen
luennotkin. Kavereita kuuntelemalla ja tekstityksistä olen oppinut paljon.
Kenelle suosittelet vaihto-oppilasvuotta?
Annettuun vaihtomahdollisuuteen pitää tarttua, jos tunne vetää
muille maille. Tai jos siinä voi edistää tärkeitä asioita,
esimerkiksi ammatillisia suhteita tai asiantuntijuutta.
Marraskuun harmauden keskeltä löytyi kuin löytyikin valoa, lämpöä ja mielenkiintoista asiaa! Kaiken tämän löytämisen mahdollisti aktiivinen äitini, joka tarvitsi itselleen seuraneidin pääkaupunkireissua varten. Keskiviikkona 18.11. klo 15 kokoontui Kansallisoopperan päälämpiöön pienimuotoisesti joukko eri taiteenalojen ammattilaisia, harrastajia ja ystäviä. Paikalle oli tultu kuuntelemaan oopperalaulaja Taru Valjakan luentoa mielenkiintoisesta aiheesta "Miten laulu ja musiikki vaikuttavat aivoissa?"
Pitkän uran laulajana ja laulun professorina tehnyt Taru Valjakka oli
perehtynyt syvällisesti aiheeseensa. Hän kertoi kuulijoille uusimmista
suomalaisista ja yhdysvaltalaisista musiikin aivotutkimuksen tuloksista ja nivoi
niitä arjen kokemuksiinsa.
Luennon jälkeen aiheesta keskusteltiin vapaamuotoisesti ja yleisöllä
oli mahdollisuus kysellä ja kommentoida. Keskustelu oli vilkasta ja se
sivusi myös kuvataiteiden ja musiikin yhteyttä.
Hyvältä ja järkeenkäyvältä ajatukselta kuulosti,
että aivojen kannalta musiikin lajilla ei ole lainkaan merkitystä.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että mielihyvää kuuntelijassa herättävä
musiikki on tärkeintä, sillä se aktivoi lähes kaikki tunnetut
aivojen alueet. Vaikutus on siis valtava. Esimerkiksi Alzheimer-potilas saattaa
pystyä laulamaan tutun vanhan laulun, vaikka olisi menettänyt puhekykynsä
miltei kokonaan.
Pitkään jatkuneen keskustelun jälkeen luennoitsija kiitti yleisöä
osallistumisesta ja totesi, että tapa, jolla hän itse on saanut työskennellä,
on ollut erinomainen. Oopperassa ovat yhdistyneet aivojen toiminnan kannalta
loistavalla tavalla sävel, sana, liike.
TO
LuoMuKanteleet-yhtye äänitti ensimmäisen äänilevynsä "Hullu minä olin" Laukkosken nuorisoseurantalolla toukokuussa 2005. Hyvät muistot tilojen toimivuudesta ja nuorisoseuralaisten avuliaisuudesta olivat säilyneet mielessämme. Niinpä olimme
iloisia päästessämme 24.-26.4. taltioimaan uutta levyämme
samoihin tuttuihin tiloihin.
Iso kanteleryhmämme äänittäjien laitteineen täyttikin
salin tiiviiksi, tunnelmalliseksi levytysstudioksi koko viikonlopun ajaksi.
Rauhallinen ympäristö ja nuorisoseuralaisten avuliaisuus mahdollisti
esiintyjäryhmien porrastamisen usealle eri päivälle, mikä
olikin meille hyvin tärkeää. Lapset olivat erittäin iloisia
mahdollisuudesta juoksennella ulkona säänkin suosiessa meitä
koko viikonlopun. Niinpä levymme taltiointi onnistuikin mainiosti, josta
luonnollisesti kiitokset kuuluvat myös äänitysryhmälle.
Syödäkin piti!
Meitä oli iso joukko.
Kiitos Laukkosken nuorisoseuralle tarjoamastanne mahdollisuudesta taltioida
musiikkiamme erinomaisissa tiloissanne. Tulos on nyt kuultavissa 25.10.2009
julkaistuna levynä "Tuulella, sateellakin". Levyä on mahdollista
tilata maksamalla 20 euroa LuoMuKanteleet-tilille Nordea 101435-31667 ja kirjoittamalla
viestiosaan nimesi ja osoitteesi. Levy toimitetaan antamaasi osoitteeseen kuluitta!
Lisäksi levyä on myynnissä Suomen Kansanmusiikkiliitossa: www.suomenkansanmusiikkiliitto.fi
Lisätietoja LuoMuKanteleet-yhtyeestä ja julkaistuista levyistä löydät osoitteesta www.luhmo.fi/luomukanteleet .
Maarit Aarvala
Kuvat: Kari Nissinen
ja kuinka meidät johdatettiin aiheeseen
Oli Ateneumin ja samalla meidän lähistöllä asuvien onni,
että Pariisin Picasso-museo joutui kahdeksi vuodeksi remonttiin. Monille
maailman taidemuseoille tarjoutui ainutkertainen tilaisuus saada laaja ja monipuolinen
kokoelma Picassoa näytteille. Itse museonjohtaja Anne Baldassari kiertää
maailmaa ja pystyttää museokokoelman eri osista näyttelyitä
eri kaupunkeihin vuorollaan. Ateneumin-näyttelyäkään ei
ollut lupa kenen tahansa suunnitella, vaan siinä näkyy yksityiskohtia
myöten Baldassarin kädenjälki.
Näyttely koostuu teoksista, jotka eivät kosaan ole olleet myynnissä.
Taiteilijan kuoleman jälkeen perikunta maksoi perintöveronsa lahjoittamalla
teokset Ranskan valtiolle. Näin syntyi museo Musée National Picasso.
Martat järjestivät johdatuksen aiheeseen
Näyttelyn syntyhistoria ja paljon muuta tietoa mestarista ja hänen
töistään tarjoiltiin meille pornaislaisille valtuustosalissa
marraskuisena iltana, kun Eija Olsson piti luennon Picasson taiteesta ja elämästä
sekä suomalaisista taiteilijoista, jotka ovat saaneet Picassolta virikkeitä.
Eija, joka kylässämme tunnetaan kävelevänä taidehistorian oppikirjana, toimii muun muassa Ateneum-oppaana. Tässä Pornaisten marttojen järjestämässä tilaisuudessa esiteltiin diakuvin monta näyttelyssä olevaa teosta. Meillä oli tilaisuus saada kuulla huomattavasti laajempi taiteilijaesittely kuin normaaliin yleisöluentoon Ateneumissa kuuluu. Yleisö pääsi itsekin analysoimaan (tai arvailemaan), mitä teokset esittivät - ja maistelemaan luennon väliajalla marttojen herkullisia kotileivonnaisia. Luento oli todella antoisa ja ajankohtainen: tärkeimmät tyylisuunnat ja kuuluisimmat teokset ovat nyt hallussa, kun suuntaamme kohti Ateneumia.
Picasso hallitsi kaikki vuosisatansa tyylisuunnat
Vaikka Picasson teoksia saa usein jonkin aikaa tutkailla, ennen kuin kuvattu
kohde maalauksesta löytyy, hänen teoksensa ovat kuitenkin nimenomaan
esittävää taidetta. Picasson aiheet ovat maanläheisiä:
naiset, suutelijat, sirkusmiljöö harlekiineineen, nk. sinisellä
kaudella kerjäläiset ja prostituoidut; härät ja härkätaistelu;
1930-luvulta lähtien maalauksissa esiintyy usein Minotauros-härkä.
Näyttelyssä on läpileikkaus kaikista tyylisuunnista, joita hän eri aikoina edusti. Maalauksista suurin osa on muuta kuin kulmikasta kubismia, ja maalausten lisäksi näytteillä on myös veistoksia, grafiikkaa ja valokuvia. Taiteilijan tuotteliaisuudesta (elämäntyö lähes 50 000 teosta) ja monipuolisuudesta moni yllättyy.
Nuoren Pablon erikoislahjakkuus huomattiin jo varhain. Hänen isänsä oli piirustuksenopettaja ja opasti noin kymmenvuotiasta taiteilijanalkua piirtämisessä ja maalaamisessa. Pablo aloitti taideopintonsa Taideakatemiassa Corunassa jo 11-vuotiaana, perheen muutettua Barcelonaan hän jatkoi opintojaan siellä, kuuluisassa taideakatemiassa La Lonjassa. Hän opiskeli loistavaksi piirtäjäksi ja piti myöhemminkin hyvää piirustustaitoa taiteilijalle tärkeänä.
Teokset on järjestetty näyttelyyn aikakausittain. Pian Pariisiin muutettuaan 1900-luvun alussa Picasso koki järkytyksen, kun hänen ystävänsä teki itsemurhan - tästä alkoi apeatunnelmainen sininen kausi, jota kesti muutaman vuoden. Sininen kausi ja sitä seurannut valoisampi vaaleanpunainen kausi ovat samassa salissa kuin luonnokset kuuluisasta afrikkalaisvaikutteisesta työstä Avignonin naiset.
Kubismin eri tyylit ovat edustettuina, synteettisen kubismin edustajina on
näyttelyssä kolmiulotteisia arkisista materiaaleista koottuja töitä.
Kubismin perustaja
Picassoa ja Georges Braque'ia voidaan pitää kubismin perustajina.
Kubismissa Picasso siirtyi uudenlaiseen kuvakieleen hajottamalla aiheensa muodon,
värit ja rakenteen osiin, joista kootun kuvan aihetta voi tarkastella samaan
aikaan eri kulmista: esimerkiksi kasvoja yhtä aikaa edestä ja sivulta.
Tämä mursi renessanssista alkaneen keskeisperspektiivin käytön.
Jopa henkilötutkielmien aiheet saivat geometrisia tulkintoja.
Ajatuksena oli, että kaikki näkyvät muodot voitaisiin pelkistää kuvassa kolmiulotteisiksi perusmuodoiksi: lieriöiksi, kartioiksi, palloiksi, kuutioiksi. Kubismin kehittymiselle tärkeinä voidaan pitää myös ekspressionismia ja Paul Cezannen muotoanalyysiä. Taustalla vaikutti Picasson suuri kiinnostuksen kohde, afrikkalainen veistotaide.
Merkkiteoksia
Picasson ehkä kuuluisin maalaus on Espanjan sisällissotaa kuvaava
Guernica (1937). Tämä 7,7 metriä leveä ja 3,5 metriä
korkea mustavalkoinen kubistinen teos liittyy Baskimaalla sijaitsevan Guernican
(Gernikan) kaupungin tuhoutumiseen natsi-Saksan ilmavoimien pommituksessa. Espanjan
sisällissodassa kernaali Franco pyysi apua Saksan ilmavoimilta, joka pommitti
kaupunkia kolmen tunnin ajan. Teos on saanut klassikon aseman sodan aiheuttaman
inhimillisen kärsimyksen kuvaajana. Pariisin maailmannäyttelyn jälkeen
se kiersi maailmaa, jonka jälkeen sen sijainti-paikaksi tuli New Yorkin
Museum of Modern Art, MoMA. Picasson toivomuksesta maalaus palautettiin Espanjaan
vasta kun kenraali Francon valtakausi päättyi ja maalle säädettiin
demokraattinen perustuslaki. Tämä tapahtui 1981. Teos on Madridin
Reina Sofia -museossa. Ateneumissa on esillä teokseen liittyviä harjoitelmia.
Klassismin kauden tunnetuimpia töitä on Picasson omaa poikaa esittävä
Paulo harlekiinina. Surrealismin kaudelta on näyttelyssä sekä
maalauksia että veistoksia, mm. kylpijäaiheisia teoksia. Poptaiteen
kauden edustajista mainittakoon veistos Rattaita työntävä nainen,
joka syntyi lastenvaunuista, uunipelleistä, kakkuvuoista ja muusta romusta.
Klassistinen vai kubistinen A. Kivi
Suomalaisista 1900-luvun taiteilijoista on yllättävän moni saanut
Picassolta vaikutteita. Nk. Marraskuun ryhmän (esim. Ilmari Aalto, Alvar
Cawén) töissä Picasson ja Braquen vaikutus näkyi jo 1910-luvulla.
Wäinö Aaltonen puolestaan teki Helsingin rautatientorin Aleksis Kivi
-veistosta varten sekä klassistisia että kubistisia luonnoksia.
Erik Enroth: Härkäsommitelma Espanjasta, 1958.
Sotien jälkeen varsinkin Viiva ja väri -ryhmittymän taiteilijat,
kuten Erik Enroth, Anitra Lucander ja Jaakko Somersalo omaksuivat piirteitä
Picasson taiteesta ja kubismista. Picasson hengessä -näyttelyssä
on teoksia myös muun muassa Kauko Lehtiseltä, Gösta Diehliltä
(Poltettu kylä 1950), Unto Koistiselta, Olli Miettiseltä, Tapani Raittilalta
ja Per Steniukselta.
Mestariteoksia Pariisin Picasso-museosta -näyttely on avoinna 6.1.2010 asti. Kuvia teoksista voi etsiä internetistä hakusanoilla 'Picasso' tai 'Picasso Ateneumissa'.
________________________________
Pablo Ruiz Picasso
s. Espanjassa 1881, k. Ranskassa 1973
Tavallisesti Picasson taiteellinen tuotanto jaetaan seuraaviin tyylisuuntien
mukaisiin kausiin:
Sininen kausi (1901-1904)
Vaaleanpunainen (tai Rosé) kausi (1905-1907)
Afrikkalaisten vaikutteiden kausi (1908-1909)
Analyyttinen kubismi (1909-1912)
Synteettinen kubismi (1912-1919)
Klassismi ja surrealismi (1919-1930-luvulle)
Myöhäistuotanto (1930-luvulta 1970-luvulle): poptaiteen aika 40-70-luvuilla,
uudelleentulkintoja mestareiden teoksista (1950-), muuttuvat tyylilajit
_________________________________
HMK
Kuultua, nähtyä, luettua ja koettua
Kesällä 2009 ilmestyi kanteleyhtye Brelon odotettu Uusikuu-levy.
Uuden kokoelman kappaleista suuri osa on yhtyeen jäsenten omia; yhä
enemmän on siirrytty perinteisestä uusia muotoja hakevaan ilmaisuun
- olisiko se osittain progea.
Kaunista ja herkkää, vaihtelevaa soittoa ja laulua voisi kuunnella
taas livenäkin, kunhan levynjulkistamiskonsertti saadaan järjestettyä...
Uusikuu on ehdolla myös vuoden kansanmusiikkilevyksi (ks. www.kansanmusiikki.fi).
Lokakuun ajan kuuntelin (aina kun ehdin) Tradiota, kansanmusiikkiradiota taajuudella 93,2. Kymppikirjastosta ja Laajasalosta lähetettiin ohjelmaa, joka koostui kotimaisesta kansanmusiikista laajasti käsitettynä. Myös paljon haastatteluja ja keskusteluja oli mukana; Yleisradio ja Sibelius-Akatemia olivat taustayhteisöjä. Toisinaan oli mahdollisuus nostalgiatrippeihinkin, esimerkiksi Pihasoittajien 70-luvun levy soitettiin kokonaisuudessaan klassikkosarjassa. Toivottavasti jatkoa seuraa.
Dokumenttielokuva Magneettimies kertoo 26-vuotiaana kuolleen Pekka
Strengin elämäntarinan. Arto Halosen ohjaamassa elokuvassa
Strengin vaiheita valottavat omaiset ja ystävät sekä ihmiset,
joihin laulaja-lauluntekijän tuotanto on tehnyt vaikutuksen (myös
ohjaaja itse). Myös postuumin Unen maa -kokoelman tekemisestä
kerrotaan dokumentissa; levyhän ilmestyi vasta tänä vuonna. Muut
kokoelmat Magneettimiehen kuolema ja Kesämaa julkaistiin
1970-luvun alussa.
Strengin omintakeinen, mystinen, sadunomainen ja toisiin todellisuuksiin ulottuva
musiikki- ja tekstimaailma tulee esille Strengin oman äänen ja toisten
esitysten sekä mm. kirjeiden kautta. Suuri yleisö tietää
Pekka Strengin ainakin kappaleesta "Sisältäni portin löysin".
Artistin musiikkia voivat toki kuunnella muutkin kuin hämyt - kannattaa
tutustua levyihin. "Mukana mulla on paperilunta / satujen tulla / olen
unta."
Romaani Ihmisen osa on pienen ihmisen puolella. Hotakaisen teoksessa pientä ihmistä edustaa esimerkiksi lankakauppias Salme Malmikunnas, joka myy elämäntarinansa kirjailijalle. Juonipaljastuksia tekemättä voi sanoa, että tavoitteena on auttaa muita (ehkä aika yllättävällä tavalla).
Tässä romaanissa kirjailijan tyyli on entisenlainen, kliseitä välttävä, aforistinen ja iskevä, mutta tuntuu siltä, että Hotakainen on vakavoitunut ainakin sisällöllisesti. Huumoria on toki vielä mukana. Salmen ja Paavon lapsien vaiheiden kuvailussa näkyy nyky-Suomen työelämän selvää kritisointia, ja yhtymäkohtia todellisiin tapahtumiin voi löytää. Hotakainen on välillä selvästi vihainen: kaikki ei ole hyvin, eikä kaikki ole sitä miltä näyttää.
Sirpa Kähkönen on nyt viisiosaisessa romaanisarjassaan kuvannut suomalaisen naisen selviämistä vaikeissa oloissa. Neidonkenkä-romaanin tapahtumat sijoittuvat jatkosodan aikaiseen kesäpäivään Kuopiossa, joka on miljöönä muissakin sarjan romaaneissa. Kähkönen kuvaa koskettavasti myös lasten ja nuorten kokemuksia siitä, kun ympäristön turvaverkko pettää. Sotavankien kohtelu nousee lisäksi yhdeksi aiheeksi kirjassa.
Romaanisarjaan kannattaa ehdottomasti tutustua. Kähkönen kuvaa taitavasti, luontevaa murrettakin käyttäen kotirintaman vaikeuksia, naisten sinnikkyyttä sekä tunteiden ja solidaarisuuden merkitystä selviämisessä.
Eeva-Liisa Hovi
Kuva: Raija Siivola
LNS:n 1980-luvulla perustettu kansanlaulukuoro Riikkari vietti 25-vuotisjuhlaa
tänä vuonna.
Ryhmä syntyi kansantanssiryhmän säestysryhmäksi aikana,
jolloin kulttuurivaihto baijerilaisen Birgländer-seuran kanssa oli vilkkaimmillaan.
Ohjelmavierailujen konsertteihin ja
illanviettoihin saatiin kuorolta samalla sopivia itsenäisiä musiikkinumeroita. Myös ensimmäinen kanteleryhmämme aloitti toimintansa samoihin aikoihin.
25-vuotisjuhlavuotta vietettiin iltamin ja ohjelmavierailuin: laulajaiset järjestettiin sekä omassa Aurinkomäessämme että palvelukoti Kotivallissa. Myös kirkossa laulettiin kuten LNS:n lauluryhmillä on kautta aikain ollut tapana - tätä ryhmää edeltävä LNS:n kuorohan toimi aikanaan jonkin aikaa jopa kirkkokuorona.
Juhlavuonna myös retkeiltiin: konserttiretki tehtiin Me Naiset -yhtyeen konserttiin Mäntsälään ja historiallis-maantieteellinen retki Nordenskiöld-suvun Frugårdiin eli Alikartanoon.
Maaliskuussa järjestettiin kansanlaulun jatkokurssi, jossa kansanlaulaja, muusikko Sirkka Kososen opastuksella perehdyttiin suomalais-ugrilaisten laulujen maailmaan.
Opiskelimme 80-luvulta peräisin olevan Kirsti Mannisen Ihanat iltamat -kirjan opastuksella iltamien tekoa, eikä se kirja ollut juuri muuten vanhentunut kuin iltamalupien, Teosto-maksujen, silmälasien ja kampausten osalta. Kirjan historiaosan avulla pääsimme tutustumaan aikaan, jolloin iltamalippu maksoi 50 penniä tai jolloin yleisön toivottiin tuovan kahvileivät mukanaan.
Iltamat toteutimme teemalla Kansanlaulut ja suosikkisävelmät meiltä ja muualta. LNS:n eri ryhmien lisäksi kanssamme musisoivat Lieto-yhtyeen jäsenet, Sirkka Kosonen jodlaavine runolauluineen ja Laura Savisalo säkkipilleineen ja selloineen.
Iltamakuoro
Kokeilimme projektia nimeltä Iltamakuoro: kuoro aloitti harjoittelun maaliskuun
alussa ja lopetti harjoittelun maaliskuun lopussa, jolloin pidettiin iltamat.
Ylimääräinen keikka oli sitten vielä toukokuussa Aurinkomäessä.
Täällä lopetettiin kuoro virallisesti. Ihan onnistunut kokeilu!
Iltamissa laulettiin paljon yhteislauluja eri kielillä, ja ohjelmaosuuden kruunasi Marin vetämä ja Lieto-orkesterin tahdittama poloneesi.
Poloneesista emme ole näin jälkikäteen onnistuneet löytämään
kuvia, mikä johtunee siitä että kukaan ei ollut kuvaamassa, koska
kaikki olivat marssimassa!
Lieto-yhtye Jarmo Romppasen johdolla huolehti tanssimusiikista. Solistina saimme
kuulla Erica Askolinia, joka oli juuri tuohon aikaan tuore Kuorosota-voittaja:
Erica kuului voittoisaan Timo Kotipellon johtamaan Lappajärven kuoroon.
Marraskuisen syysillan pimetessä muistelimme harjoitusillassamme iltamien
tunnelmia, josko ne vielä palautuisivat mieleen. Näin me sen koimme:
oli aika monipuolinen ohjelma, hyvä että oli tanssiesityskin eikä
vain lauluja
pääsipä kuulemaan ensimmäistä kertaa elämässään
säkkipilliä livenä
ainutlaatuisen hieno tunnelma, lapset, nuoret ja vanhat kaikki mukana nauraen
ja hymyssä suin poloneesissa. Yhtään ryppyotsaista en nähnyt.
hyvä pelimanniorkesteri
kiva kun saatiin iltamakuoroon mukaan entisiä laulajia ja myös ihan
uusia
lasten kirkkaat silmät
toivoisin, että mahdollisimman moni kaupunkilainen pääsisi kokemaan
saman; junttimeininki oli kyllä kaukana
eikä muuten kannata unohtaa buffettia ja varsinkaan sitä vadelmakakkua!
Haluamme kiittää kaikkia iltamien onnistumiseen myötävaikuttaneita
ihmisiä! Erityiskiitos neljän viikon projektille, Iltamakuorolle,
jonka jäsenet tulivat matkojenkin päästä virittelemään
"villlisorsan valitusta" ja "elektrische Klavieria" ja tempaisemaan
paikallisen yleisön "muille maille vierahille."
Riikkarin laulajat
Laulaminen on elämäntapa, nautinnoista keskeisimpiä.
Jos sitä voi levittää ympärillensä, se sinänsä
jo riittää elämän tarkoitukseksi.
Sten Öhman, Visans vänner i Hangö --yhdistyksen
puheenjohtaja
Konsertti hoitokodissa on hieno kokemus, koska se merkitsee välitöntä
yhteyttä yleisöön.
Pianisti Jussi Miilunpalo
He esittivät ihania lauluja, joita minäkin lauloin pikkutyttönä.
Lauloin kuorossa ja ääneni on yhä tallella.
Asukas Ann-Mari Pitkänen
(Helsingin Sanomat 18.11 oopperalaisten vierailuista hoivakodeissa)
Näennäistaide yrittää vaikuttaa juuri mahdollisimman kekseliäiden
temppujen avulla. Se rakentaa itseään mielipiteiden, suosituimmuuden
varassa vedoten katsoja- ja kuulijalukuihin, kuten monissa mediauudistuksissa
on tapahtunut.
Näennäistaide kuvaa sitä, mitä ihmisten kuvitellaan haluavan
nähdä, ei sitä, minkä taiteilija vilpittömästi
näkee. Se myös haluaa ensisijaisesti miellyttää, tuottaa
mielihyvää. Se antaa kokijalleen mielipiteen, ei viisautta.
Jaana Venkula: Taiteen välttämättömyydestä
Taide-elämyksestä jää jälki, josta voi olla seurauksia
koko persoonalle. Se voi muuttaa käsitystämme todellisuudesta, jopa
koko elämänkulun, tutkimisemme ja tietämisemme suunnan, kuten
itselleni on käynyt. Jälki ei aina ole käsitteellisesti kuvattavissa,
mutta voi siitä huolimatta olla tietoa todempi, painavampi.
Traagisen elämän tuoman elämyksen jäljestä saatamme
sanoa, että kokija oli sen jälkeen "muuttunut mies". Kauneuden
katselun tai kuuntelun toistuva tila "jättää jäljen",
muuttuu sieluntilaksi, jota ei voida saada aikaan mitenkään muuten
kuin elämyksellä.
Jaana Venkula: Taiteen välttämättömyydestä
Laukkosken tytöt -ryhmä osallistui 18.4. maakunnalliseen kansantanssiluokitteluun Pukkilassa ja ryhmä luokiteltiin 10-13-vuotiaiden tyttöryhmien sarjassa pronssisarjaan. Luokittelupalautteessa kehuttiin ryhmää siitä, että vuorot muistettiin hyvin ja tanssit osattiin. Lisäksi ryhmä oli hyvin mukana esityksessä ja sisääntulo oli hieno. Luokittelun lisäksi ryhmä osallistui Uudenmaan ja Etelä-Hämeen Kalevan nuorten järjestämälle kaksipäiväiselle tanssileirille yhdessä reilun 30 muun nuoren tanssijan kanssa.
18.5. pidettiin kantelesoittajaiset, joissa esiintyivät kaikki neljä
viikottain kokoontuvaa kanteleryhmää. Niiden lisäksi mukana oli
myös Brelo-yhtye.
Kanteleryhmien joulusoittajaiset pidetään maanantaina 7.12.2009 klo 18.30. Konserttiin on vapaa pääsy.
Nuorisoseura järjesti vuoden aikana kaksi tanssikurssia, jotka keskittyivät erityisesti lavatansseihin kuten foksiin, humppaan, fuskuun , tangoon ja valssiin sekä näiden eri variaatioihin. Lisäksi harjoiteltiin hieman parilattareita kuten cha chata. Opettajana toimi kansantanssiopettaja Johanna Salminen, joka toimii Uudenmaan nuorisoseurain liiton tanssinopettajana. Tanssikurssit ovat olleet niin mukaansatempaavia, että niitä jatketaan myös vuonna 2010. Tanssiniloa! Lisätietoja uusista tanssikursseista saa seuran sivuilta http://www.nuorisoseurat.fi/seura583.html tuonnempana.
Laukkoskelainen Brelo saavutti toisen sijan ammattilaisten/ammattiopiskelijoiden "muu musiikki" -sarjassa valtakunnallisissa kantelekilpailuissa Tampereella 5.6. Ammattiopiskelijoita oli yhtyeen soittajista kisojen aikaan kaksi, nyt syksyllä heitä on kolme. Sarjan voitti kanteleen- ja huilunsoittajasta koostuva duo Vision (Lahti/Kouvola). Lisää kilpailutuloksia sekä kuvia sivuilla www.kantele.net.
Kuva:
Timo Väänänen
Brelo-yhtyeen uusi levy, Uusikuu, on ilmestynyt. Se sisältää yhtyeen jäsenten sävellyksiä, lisäksi muutamia vanhoja trad-melodioita. Levyn on tuottanut Kanteleen ääniä -yhtiö (Kantele, Pukkila), taiteellisina tuottajina Vilma Timonen ja Taito Hoffrén. Sovitukset ovat enimmäkseen Brelo-yhtyeen omia. Levyä saa yhtyeen jäseniltä sekä Kansanmusiikkiliiton Putiikista ja Digeliuksesta:
www.suomenkansanmusiikkiliitto.fi
Digelius Music, Laivurinrinne 2
00120 Helsinki. Puh. 09-666375
Lisätietoja:
www.aania.fi/brelo_fi.html
www.myspace.com/breloband
Pornaisten 2. pitäjäjuhla pidettiin Laukkosken nuorisoseurantalolla sunnuntaina 20.9. Teemana tämän vuoden pitäjäjuhlassa oli lapset ja nuoret. Kunnanjohtaja Hannu Haukkasalo ja kunnanvaltuuston puheenjohtaja Seppo Yrtti hahmottivat kunnan palveluiden tarjontaa lapsille ja nuorille.
Juhlan ohjelmassa oli lisäksi nuorisoseuran ohjelmaa, mm. Essi Olkanen
esitti kantelemusiikkia ja Laukkosken nuorisoseuran tanhuryhmä Saturnuksen
renkaat -tanssin. Laukkosken ja Jokimäen koulun oppilaat lauloivat Valtteri
Lehdon laulun Mika Waltarista.
Kuva: Pertti Runolinna
Tilaisuuden juonsivat Hanna Palmen ja Tomi Hietapakka.
Vuoden 2009 Folklandia-risteilyllä julkistettiin vuoden nuori pelimanni 2009, ja tänä vuonna kyseisen ansion Valtteri Lehto Laukkoskelta. Valintaa perusteltiin seuraavasti: "Brelo-yhtyeen jäsenenä, uudessa Hohka-yhtyeessään ja Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksen opiskelijana Valtteri on tuonut esille kyvykkyyttään suomalaisen kansanmusiikin tulkitsijana sekä perinteiseen että uudistavaan tyyliin. Valtteri saa omalla positiivisella ja itseään korostamattomalla asenteellaan soittajakaverit innostumaan laaja-alaisesti kansanmusiikista. Valtteri Lehto myös säveltää kansanmusiikin tyyliin. "
Seurataloa on tänäkin vuonna remontoitu ahkerasti. Talon sähkökaappi
on uusittu, ulkoliiteriä on maalattu, salin lattiaa öljytty, uusi
liesi hankittu keittiöön ja osaan taloa on asennettu vesikourut. Tänä
vuonna seuratalon vesi on tullut ja mennyt vesiosuuskunnan putkia pitkin, sillä
talo liitettiin osuuskunnan vesi- ja viemäriverkostoon loppuvuodesta 2008.
Lisäksi nuorisoseuran ahkerat talkoolaiset ovat kahtena kesäiltana
pitäneet puutalkoita ja täyttäneet taas liiterin haloilla.
Laukkosken seuratalosta on julkaistu uusia kuvia, jotka valokuvaaja Juha Vääräkangas
on ottanut kesällä 2009. Kuvat löytyvät nuorisoseuran verkkosivulta
http://www.nuorisoseurat.fi/talo39.html.
Laukkosken nuorisoseuran syyskokous pidettiin 17.11.2009. Kokouksessa valittiin
nuorisoseuran puheenjohtajaksi jatkamaan vuosille 2010-2011 Mari Knuuttila.
Johtokunnan jäseninä ovat vuonna 2010 Lars Karlsson, Kari Siivola,
Sari Kuusisto, Pia Kalkkinen, Sari Vääräkangas ja Kalle Ruotsalainen.
Godokun ohje: aseta kirjaimet jokaiseen ruutuun siten, että jokaisessa
vaaka- ja pystyrivissä sekä 3x3-neliössä esiintyy kukin
kirjain vain kerran. Kaikki luvalliset 9 kirjainta näkyvät ruudukossa.
Tärkeä instituutio.
Erisnimi.
Mehiläinen on eksynyt. Auta sitä löytämään takaisin
kotipesään.
Minkä saatat pian löytää nenältäsi, jos ilmoja pitelee? Pystyrivi sen paljastaa.
Joululoman jälkeen
kerhot ja harrastusryhmät jatkavat tammikuussa.
Kantele- ja tanhuryhmät aloittavat maanantaina 11.1.2010.
Salsatunnit alkavat 12.1.
Lauluryhmä Riikkari kokoontuu 17.1.
Tarkemmista ajoista saa tietoa Laukkosken Ns:n sivuilta.
Laukkosken Ns:n kotisivuille pääsee kätevästi
Porstua-sivujen kautta:
porstua.net >>> Yhteisöjen kotisivuja
-> Laukkosken nuorisoseura
Vilkun
kokosivat: Mari Knuuttila (pt), Maarit Aarvala, Eeva-Liisa Hovi, Sini Kauno,
Helka-Marja Kohonen, Matleena Kohonen, Tuula Olkanen, Raija Siivola, Marja-Leena
Taras
Kuvat: M. Knuuttila, J. Kohonen, S. Laurinkoski,
E-L. Makkonen, K. Nissinen, M. Olkanen, P. Runolinna, R. Siivola,
M-L. ja P. Taras, T. Väänänen, J. Vääräkangas
